29.10.2019 omassa facebookissa julkaistu kirjoitus autolla ojaan jälkeisistä tuntemuksista.

Oppia ikä kaikki...ehkä?

Mä uskon, että meidän mielellä on suuri vaikutus meidän fysiikkaan. Tiettekö mind over body eli pää sanoo ja kroppa tottelee. Meillä on voima sairastuttaa ja myös parantaa meidän keho. Olen sen todistanut useita kertoja omakohtasesti.

Se mikä tässä rakkaassa sairaudessani, jossa elimistö ei tuota sitä elämälle välttämätöntä kortisolia, on ärsyttävintä, niin juuri se, että hyvin usein se sanoo sille mielelle, että olepa sinä hiljaa ja siirry apparin penkille, minä ohjaan nyt. Mikä tämmöselle kontrolloijalle on hirveetä. Varsinkin kun se hyvin usein ohjaa sen mielestäni päin mäntyä tai muuten sinne minne en todellakaan tahtoisi päätyä.

Oon ollu eilisen ja tänään sairaslomalla ja antanut kropan toipua. Vetänyt riittävän suurta kortisoni annosta. Mieli on jo toipunu ojaan ajosta. Hyväksyn että näin nyt kävi, olen kiitollinen, että kävi näin vähän ja en nää enää nonstoppina tapahtumaa kun suljen silmäni. Olen saanut nukuttua ilman lääkkeitä. Eli hyvin voin.

Kroppa on silti eri mieltä, verenpaineet on vähä koholla ja samoin lämmöt. Tänään niska ja selkäjumi tuntuu jo paremmalta. Oon täs pohtinu et alottasko työt huomenna. Tunnen etten ihan ole täydessä terässä, mut silti jo aika hyvässä kunnossa.

Sit se oppi..jotain mä olen oppinut viime kerrasta ja muista kortisoniromahduksista. En aio olla urhea enkä aio yrittää. Jos ei kerta 100% ole vointi, en yritä venyä urheana. Joten sovin pomon kaa et olen huomisen vielä sairaslomalla.

Saman tien kun annoin itelleni luvan toipua vielä, se iski. Romahdus. Jos raksu tulis nyt kotiin..tiedän just miltä tilanne näyttäs. Mä koittasin hymyillä viattomasti ei tässä mitään hymyä, koittaen piilottaa koomani ja tärinän. Ja raksu tuumais..jaaha...nappia naamaan. Mut oppia ikä kaikki, mä vedän täällä kaksin käsin kortisonia...ihan itse.

Joten rakas kroppani, vaikka välillä pakotatki mut apparin paikalle ja se ärsyttää mua, kunnioitan mahtiasi ja alistun kiltisti kuuntelemaan koska olen toipunut. Sillä ambulanssikyyti keskussairaalaan ei nyt hirveästi inspiroi, mutta vältetty se ei todellakaan vielä ole.